Johann Gottfried Schadow

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johann Gottfried Schadow, Julius Hübnerin piirros vuodelta 1832.
Eräs Schadowin tunnetuimmista töistä, prinsessojen Luisen ja Friederiken kaksoismuotokuva vuodelta 1797.

Johann Gottfried Schadow (20. toukokuuta 1764 Berliini – 27. tammikuuta 1850 Berliini) oli preussilainen kuvanveistäjä. Hän oli 1800-luvun kuvanveiston niin sanotun berliiniläisen koulukunnan perustaja.[1]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schadow meni vuonna 1778 Berliinissä asuneen flaamilaisen kuvanveistäjän Jean-Pierre-Antoine Tassaertin oppilaaksi. Hän opiskeli myös Berliinin taideakatemiassa ja vuosina 1785–1787 Roomassa Antonio Canovan ja Alexander Trippelin johdolla. Schadowista tuli vuonna 1787 Berliinin taideakatemian sihteeri ja kuninkaallisen posliinimanufaktuurin mallisuunnittelija sekä vuonna 1788 Tassaertin seuraajana Preussin hovikuvanveistäjä.[2][3][1] Vuodesta 1815 aina kuolemaansa asti hän toimi myös taideakatemian johtajana.[2]

Schadowin tunnetuimmat työt olivat hautakiviä ja muita muistomerkkejä.[2] Näistä ensimmäinen oli vuonna 1790 Berliinin Dorotheenstadtin kirkkoon valmistunut kreivi Alexander von der Markin hautamuistomerkki, jossa Schadow kuvasi lapsena kuolleen kreivin vertauskuvallisesti nukkuvana paimenpoikana.[1][3] Toinen tunnettu työ on Preussin prinsessojen Luisen ja Friederiken marmorinen kaksoismuotokuva vuodelta 1797. Schadow teki myös yhteistyötä Preussin kuninkaallisen rakennusviraston johtavan arkkitehdin Carl Gotthard Langhansin kanssa ja veisti Langhansin suunnitteleman Berliinin Brandenburgin portin päälle sijoitetun nelivaljakkoa esittävän Quadriga-veistoksen (1793).[2]

Schadowin muita julkisia muistomerkkejä ovat realistisella tyylillä toteutetut Fredrik Suuren patsas Stettinissä (1794), Hans Joachim von Zietenin patsas Berliinin Wilhelmplatzilla (1794), herttua Leopold I:n patsas Berliinissä (1800), Fredrik Suurta esittävä veistos Sanssoucin palatsissa (1816), Gebhard Leberecht von Blücherin patsas Rostockissa (1819) ja Martti Lutherin muistomerkki Wittenbergissä (1821). Hän veisti monia muitakin huomattavia muotokuvia ja teki useita veistoksia Baijerin Walhalla-monumenttia varten. Lukuisia Schadowin töitä päätyi Berliinin kuninkaallisiin museoihin.[3]

Schadow muistetaan kuvanveiston berliiniläisen koulukunnan perustajana ja muun muassa Christian Daniel Rauchin sekä Friedrich Tieckin opettajana.[2] Myöhempinä vuosinaan Schadow joutui heikentyneen näkönsä vuoksi vähitellen luopumaan kuvanveistosta ja keskittyi enemmän kirjoittamaan taiteen teoriasta.[1] Hänen teoksistaan Polyklet (1835) ja National-Physiognomien (1835) otettiin useita painoksia.[3] Schadow teki myös karikatyyrejä ja piirustuksia.[2]

Schadow oli vuonna 1803 perustamassa Saksan ensimmäistä shakkikerhoa.[2]

Johan Gottfried Schadowin poika Rudolf Schadow oli myös merkittävä kuvanveistäjä. Toinen poika Friedrich Wilhelm von Schadow oli kuuluisa taidemaalari.[1][3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Gottfried Schadow (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 10.8.2014.
  2. ↑ a b c d e f g Edelgard Abenstein & Jeannine Fiedler: Taide & Arkkitehtuuri: Berliini (suom. Pirkko Roinila), s. 462. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2009. Alkuteos Kunst & Architektur Berlin.
  3. ↑ a b c d e Nordisk familjebok (1916), s. 927–929 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 10.8.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Johann_Gottfried_Schadow&oldid=22574999”